Lähes heti itärintaman vihollisuuksien puhkeamisen jälkeen Yhdysvaltain presidentti Franklin Roosevelt päätti sisällyttää Neuvostoliiton sotilaallisen ja taloudellisen tuen Lend-Lease-ohjelmaan. Totta, tärkeimmät toimitukset alkoivat vasta vuonna 1943. Siitä huolimatta liittoutuneista tavaroista tuli, vaikkakaan ei ratkaiseva, mutta silti tärkeä apu puna-armeijalle ja Neuvostoliiton takaosalle, mikä osaltaan auttoi säilyttämään suuren määrän kansalaisia.
Lend-Lease-ohjelma hyväksyttiin Yhdysvalloissa maaliskuussa 1941. Iso-Britanniasta tuli tärkein armeijan, raaka-aineiden ja ruoka-avun vastaanottaja. Myöhemmin Kiina otettiin mukaan ohjelmaan. Ja kahdeksan kuukautta aloitteen aloittamisen jälkeen Roosevelt sisällytti Neuvostoliiton siihen. Lend-Leasesta on nykyään paljon ristiriitoja kahden täysin vastakkaisen näkökulman välillä.
Merentakaisen avun aliarviointi on kuitenkin yhtä epäreilua kuin sen yliarvioiminen. Suurin osa toimituksista meni Neuvostoliittoon radikaalin käännekohdan alettua sodassa, kun kävi selväksi, että Neuvostoliitto ei varmasti menetä natsi-Saksalle, mutta samalla kävi selväksi, että Lend-Leasen kautta toimitetut tavarat eivät joutuisi käsiin Reich. Edessä oli kuitenkin vielä melkein kolme vaikeaa sodan vuotta, ja siksi Lend-Lease, vaikka se ei ollutkin ratkaiseva tekijä voitossa, auttoi silti pelastamaan satoja tuhansia Neuvostoliiton kansalaisten elämiä.
Ennen kaikkea puna-armeijassa he arvostivat amerikkalaisten armeijan annosten toimittamista. Yhdysvalloista Neuvostoliitolle eri aikoina toimitettujen elintarvikkeiden osuus oli 15–20 prosenttia Lend-Lease-sopimuksen mukaisesta tuen kokonaismäärästä. Sodan loppuun mennessä ulkomailta toimitettujen elintarvikkeiden osuus oli yli 4 miljoonaa tonnia. Tämä määrä sisältää eläinrasvoja, öljyjä, tiivisteitä, sokeria, suklaata, kalaa, viljaa, alkoholia. Oli myös kaksi muuta tavaraa, jotka saivat suurimman maineen armeijassa ja ihmisissä.
Ensimmäinen on amerikkalainen muhennos. On huomionarvoista, että muhennosresepti amerikkalaisen liikemiehen ja Yhdysvaltain ulkoministerin mukaan Roosevelt Edward Stettinius, Amerikan elintarviketeollisuus, joka sai Neuvostoliitolta erityistuloksen seurauksena Tilaus. Toinen tuote on ns. "Roosevelt-munat", joten ihmiset leikkivät lempinimeltään munanjauhetta, joka oli myös erittäin suosittu.
Amerikkalaiset auttoivat toimittamaan puna-armeijalle tiivisteitä, mukaan lukien kuivakeittoja. Neuvostoliiton kansalaiset olivat jo perehtyneet tähän tuotteeseen. He alkoivat tehdä omia tiivisteitä jo ennen Suomen sotaa, mutta he eivät onnistuneet kehittämään tuotantoaan vakavasti vuoteen 1941 mennessä.
LUE MYÖS: Kuinka korjata reikä reikälevyyn nopeasti ja helposti, jotta sinun ei tarvitse vaihtaa koko arkkia
Neuvostoliittoa auttoi suuresti amerikkalaisen viljan toimittaminen. Kolhoosien perustamisen ansiosta Neuvostoliitto pystyi merkittävästi vahvistamaan elintarviketurvaa ennen sodan puhkeamista. Tärkeimpien maatalousalueiden menetys Saksan konfliktin ensimmäisinä vuosina samoin kuin vetäytyminen merkittävä osa väestöstä eteenpäin johti vakavaan varastojen tuhoutumiseen, mukaan lukien Venäjällä varastoitu vilja siementen laatu. Viljaa ei siis toimitettu Yhdysvalloista lähinnä elintarviketuotantoon, vaan sen istuttamiseen Siperiaan ja vapautettuihin alueisiin.
>>>>Ideoita elämään | NOVATE.RU<<<<
Erikseen on syytä mainita "D-annoksen" toimittaminen Yhdysvalloista. Se on erittäin keskittynyt ravintomassa, joka on valmistettu sokerista, kaurajauhoista, maitojauheesta ja suklaasta. Erittäin epämiellyttävästä mausta huolimatta "Ration D": n ravintoarvo on 1 800 kilokaloria, mikä vastaa päivittäistä saantia. Sen tarvikkeita pidettiin nälänhädän sattuessa. Osa "annoksesta" toimitettiin myös armeijalle vaikeimmilla alueilla.
Jos haluat tietää vielä mielenkiintoisempia asioita, sinun kannattaa lukea niistä mitä saksalaiset sotilaat ampuivat ensiksi? puna-armeijasta.
Lähde: https://novate.ru/blogs/260820/55795/