Itsekulkevilla tykistöyksiköillä oli valtava rooli itärintamalla. Tästä huolimatta tämäntyyppiset panssaroidut ajoneuvot vetäytyvät perinteisesti varjoon hämärämpien, siroimpien ja aggressiivisempien sukulaisten säiliöiden edessä. Neuvostoliiton itseliikkuvat aseet ovat käyneet läpi valtavan ja rikkaan kehityspolun sodan viiden vuoden aikana. Monista heistä on tullut voiton aseita. SU-100-mallista oli tarkoitus tulla saksalaisten säiliömenagerien tärkein "kissanpelaaja".
Neuvostoliiton "säiliönmetsästäjän" SU-100 ideologinen ja rakenteellinen edeltäjä oli SU-85 itsekulkeva ase, joka ilmestyi rintamalla kesällä 1943. Kuuluisa 85 tehtiin T-34-säiliön alustalle, johon asennettiin SU-122-rynnäkkökannattimen 85 mm: n ase. Nopeasti kävi kuitenkin selväksi, että SU-85 ei ollut vieläkään riittävän tehokas tuhoamaan saksalaiset tiikerit ja pantterit ilman ongelmia. Siksi syksyllä 1943 Neuvostoliiton insinöörit alkoivat suunnitella uutta itsekulkevaa asetta.
SU-100 perustui keskisuuriin tankkeihin T-34-85. Uralmashzavodin suunnittelutoimiston asiantuntijat suorittivat itsekulkevan aseen kehittämisen. Vuoden 1944 alussa uusi SPG oli valmis massatuotantoon. Tärkein ero uuden "säiliönmetsästäjän" välillä oli tietysti pääaseen suuri kaliiperi. Asennus sai kiväärisen 100 mm: n D-10S-tykin vuoden 1944 mallista. Tällainen ase voi luottavaisesti osua kaikkiin keskisuuriin ja raskaisiin Wehrmachtin tankkeihin. Oli usein tapauksia, joissa SU-100 lävisti Tiikerin etupanssarin kilometrin päästä. Vuoden 1944 alusta vuoden 1945 puoliväliin mennessä lähes 5 tuhatta näistä itseliikkuvista aseista valmistettiin Neuvostoliitossa.
Uusi itseliikkuva ase liikkeelle saatiin nelitahtisella V-muotoisella 12-sylinterisellä V-2-34-dieselmoottorilla, jossa oli nestejäähdytysjärjestelmä. Tällaisen yksikön paluu huipussaan voi saavuttaa 500 hevosvoimaa. Tätä moottoria käytettiin hieman muunnetussa muodossa 1950-luvun loppupuolelle saakka. Maantiellä ACS voi kiihtyä 50 km / h: iin. Kovalla maastolla itseliikkuva ase kiihtyi vakaaseen 20 km / h. SU-100-säiliöt riittivät 140 km maastojuoksuun.
>>>>Ideoita elämään | NOVATE.RU<<<<
Koska itsekulkeva ase luotiin T-34-85-tankin pohjalta, se sai uuden komentajan kupolin näkyvyyden parantamiseksi. Toisin kuin edeltäjänsä, sadas malli oli varustettu parhailla havainnointivälineillä, mukaan lukien optiikka. Itsekulkevien aseiden ampumatarvikkeet olivat 33 laukausta. SU-85: een verrattuna uusi malli sai paremman varauksen, vaikka tässä ei vielä ollut ratkaisevaa etua. Lisäksi uusia ACS-järjestelmiä tuotettiin nopeutetulla vauhdilla, ja siksi rungon hitsauksen laatu jätti usein paljon toivomisen varaa. "Tankkimetsästäjä" varten ei kuitenkaan tarvittu erittäin luotettavaa panssaria näiden koneiden käytön erityispiirteiden vuoksi.
Jos haluat tietää vielä mielenkiintoisempia asioita, sinun kannattaa lukea toisesta itsekulkevasta aseesta - "Joukkohauta": miksi puna-armeijan miehet lempinimeltään SU-76.
Lähde: https://novate.ru/blogs/250121/57578/
SE ON KIINNOSTAVAA:
1. Miksi kiinalaiset alkoivat luopua polkupyörien käytöstä massalla
2. Konekivääri KORD: miksi tämä nimi tekee helikopterilentäjistä epämukavia
3. Mitä outoja hattuja afgaanilaiset mujahideenit käyttivät päänsä päällä?