Vuonna 1943 natsi-Saksan asevoimiin itärintamalla alkoi ilmestyä tankkeja, joissa oli hyvin omituinen uritettu panssari. Se oli olemassa noin vuoden, mutta aluksi saksalaiset yrittivät varustaa sillä kaikki panssaroidut ajoneuvot melko pitkäjänteisesti. Mitä se oli ja mihin se oli tarkoitettu, ja mikä tärkeintä, miksi Wehrmacht lopulta hylkäsi aaltopahvin käytön?
Vuonna 1942 Saksassa luotiin uusi panssarintorjunta-ase - kädessä pidettävä kumulatiivinen miina magneettikiinnityksellä "Hafthohlladung" tai HHL-3. Se luotiin aseeksi kevyitä ja keskikokoisia tankkeja vastaan. Miina oli erittäin tehokas tunkeutuvan panssarin suhteen, mutta sen käyttö käytännössä oli käytännössä mahdotonta, koska taistelijan piti kirjaimellisesti tulla lähelle panssaria ja asettaa miina. Siitä huolimatta oman magneettimiinan ilmestyminen sai Wehrmachtin komennon uskomaan niin pian samanlaisia panssarintorjunta-aseita saattaa ilmestyä liittoutuneisiin maihin, ensisijaisesti Neuvostoliittoon Liitto.
Siksi saksalaisten kemistien tehtäväksi annettiin kehittää keino, joka ei sallisi magneettimiinojen asentamista saksalaisiin tankkeihin. Joten vuoden 1943 puolivälissä yritys "Chemische Werke Zimmer & Co." esitteli erikoispinnoitteen nimeltä Zimmerit. Se oli tarkoitettu kaikille panssaroiduille ajoneuvoille, pääasiassa panssarivaunuille ja itseliikkuville aseille. Koska oli tarpeen luoda suurin etäisyys panssarin ja suojayhdisteen pinnan välille, se levitettiin uritetun kuvion muodossa käyttämällä erityistä uurrettua lastaa. Karkea pinta mahdollisti myös magneettikaivoksen mahdollisesti käyttökelpoisen kosketuspinnan pienentämisen.
Kemiallisen koostumuksensa suhteen zimmeriitti ei ollut kovin monimutkainen ja samalla hirvittävän tehokas. Aine luotiin bariumsulfaatin perusteella, jota oli jopa 40% kitissä. Noin 25 % koostumuksesta oli sideaineena polyvinyyliasetaattia, 15 % okrapigmenttiä, 10 % sinkkisulfaattia ja vielä 10 % tahnasta oli täyteainetta. Jälkimmäisenä käytettiin tavallista sahanpurua. Zimmerite levitettiin panssariin, joka oli jo peitetty korroosionestoaineella. Vuoden 1943 toisella puoliskolla suojarakenne siirtyi joukkoille.
Saksalaiset panssarivaunut ja kenttäkomento ottivat uutuuden erittäin kylmästi vastaan. Zimmerite levitettiin panssarin pinnalle pitkään ja vaikeasti, ja mikä tärkeintä, se jähmettyi pitkään. Sääolosuhteista riippuen pinnoite voi kuivua jopa 8 päivää. Lisäksi melkein välittömästi saksalaisten tankkerien keskuudessa levisi huhuja, että timmeriitti paloi täydellisesti, kun sytyttävä ammus osui tankkiin. Kaikki tämä johti siihen, että jotkut miehistöt alkoivat yksinkertaisesti sabotoida panssarin pinnoitetta. Kaikki päättyi siihen, että vuoden 1944 alussa Wehrmacht hylkäsi kokonaan suojakitin käytön. Tämän tarinan ratkaisevan lopun teki se, että Neuvostoliitolla ei ollut rintamalla panssarivaunuille tarkoitettuja käsimagneettimiinoja niiden käytön monimutkaisuuden ja vaarallisuuden vuoksi.
>>>>Ideoita elämään | NOVATE.RU<<<<
Jos haluat tietää vielä mielenkiintoisempia asioita, sinun kannattaa lukea niistä menikö Pantteri rikki niin usein?, kun he kirjoittavat siitä.
Lähde: https://novate.ru/blogs/180521/59050/
SE ON KIINNOSTAVAA:
1. Maa, jossa ei ole työttömiä ja köyhiä ja bensa on halvempaa kuin vesi
2. Miksi amerikkalaiset miehet käyttävät T-paitaa paidan alla?
3. Kuinka monta litraa bensiiniä on jäljellä tankissa, kun merkkivalo syttyy (video)