Kun nimi "Ural" kuulostaa suhteessa Neuvostoliiton teknologiaan, useimmat ihmiset muistavat ensimmäisenä legendaarisen armeijan kuorma-auton. Nykyään kaikki eivät kuitenkaan muista sitä kerran täsmälleen samalla nimellä aalloilla käveli valtava neuvostolaiva, Neuvostoliiton laivaston pintaydinlaivaston suurin yksikkö Liitto.
Ulkona oli 1970-luku. Vuosikymmenen lopulla tapahtui uusi sotilaspoliittisten ryhmittymien kansainvälisten suhteiden eskaloituminen. Maailma alkoi jälleen valmistautua uuteen suureen sotaan uudella voimalla. USA uhkasi Neuvostoliittoa uuden sukupolven ydinohjuksilla, avaruudessa sijaitsevalla ohjuspuolustusjärjestelmällä ja muutamilla "mielenkiintoisilla" varusteilla. Neuvostoliiton suunnittelijoille annettiin tehtäväksi luoda uusi "kaikkinäkevä silmä", joka voisi seurata amerikkalaisten ohjusten laukaisuja.
Milloin SSV-33 "Ural" kehitys alkoi, ei tiedetä. On kuitenkin varmaa tietoa, että alus laskettiin telakalle kesäkuussa 1981. He loivat tutkalaivan telakan nro S-810 tiloissa. Ja jo toukokuussa 1983 SSV-33 käynnistettiin, ja viimeinen rakennusvaihe alkoi. Edessä oli pitkä testaus- ja testausjakso. Alus aloitti taistelutehtävän 7.1.1989. Lyhenne "SV" tarkoittaa vain "Communication Vessel". Mielenkiintoista on, että alus perustui melko vanhaan jättimäisen malmin kantajan projektiin, joka luotiin Neuvostoliitossa vuonna 1941. Sitten toinen maailmansota esti hankkeen toteuttamisen.
Alus, jonka uppouma oli 32 780 tonnia, otettiin liikkeelle ydinreaktorilla, joka toimi yhdessä kahden polttoöljyä polttoaineena käyttävän KVG-2-kattilan kanssa. Uralin voimalaitoksen kokonaisteho oli 66 500 hv. Viestintäaluksen pitkäaikainen autonominen navigointi on 180 päivää nopeudella 21,6 solmua (noin 40 km / h). Aluksen miehistö oli 950 henkilöä. Lisäksi 400 heistä oli upseeria ja keskilaivaa. Alukseen oli myös joitain aseita: neljä 30 mm: n AK-630-tykkiä, neljä 12,7 mm: n Utes-konekivääriä, kaksi 76 mm: n AU-tykkiä, Igla MANPADS ja Rain-sukellusveneiden torjunta-ase. Myös Ka-27-helikopteri perustui alukseen.
Ydinviestintäaluksen päätehtävä oli tutkatiedustelu. "Uralin" piti olla mukana radioviestinnän sieppaamisessa ja kuuntelussa alusten ja NATO: n sotilaslaitosten välillä Tyynellämerellä. Alus suoritti taistelutehtäviä vuoteen 1989 saakka, kunnes koko sen henkilökunta siirrettiin reserviin viranomaisten päätöksellä. Virallisesti alus oli käytössä vuoteen 2001 asti, ja jo vuonna 2008 ainutlaatuinen viestintäalus lähetettiin hävitettäväksi.
Aiheen jatkossa lue aiheesta kuinka paljon voit ansaitajos laukaisee valtavan tankkerin metallille.
Lähde: https://novate.ru/blogs/261021/61029/