Toisen maailmansodan päätyttyä Neuvostoliiton armeijaan ilmestyi useita uusia upseerin olkahihnoja. Ne sisälsivät kultaisia tai hopeisia poikittaisia raitoja, joihin laitettiin hopea- tai kultasiksak. Uudet olkahihnat eivät kestäneet kovin kauan, ja armeija itse otti ne erittäin siistinä, ellei negatiivisesti. Miksi?
Neuvostoliiton armeijassa vuonna 1947 ilmestyi uusia upseerien olkahihnoja. Kuten jo todettiin, ne erosivat niistä, jotka olivat jo olemassa vain kullan tai hopean läsnä ollessa poikittaisnauha, jonka päälle levitettiin kapea tai leveä siksak hopea- tai kultalangalla vastaavasti. Tällaiset olkahihnat oli tarkoitettu yksinomaan niille upseereille, jotka jättivät palveluksen reserviin tai jäivät eläkkeelle toisen maailmansodan päättymisen ja laajamittaisen demobilisaation alkamisen jälkeen. Eläkkeelle jäävät kenraalit ja amiraalit saivat ensimmäisinä uudet olkaimet. Sitten "vara" olkahihnat otettiin käyttöön alempia upseeririvejä varten.
Uusi arvomerkki kesti Neuvostoliitossa vuoteen 1955 asti. Heidän ansiostaan armeijassa tunikalla oli mahdollista tunnistaa välittömästi varastonhoitaja. Sotilashenkilöstö ja veteraanit itse eivät pitäneet uudesta erottuvasta merkistä liikaa. Upseerien joukossa heitä kutsuttiin halveksivasti "lunastetuiksi". Tietenkään suoraa tyytymättömyyttä univormujen uuteen elementtiin ei ollut, mutta upseerit eivät kokeneet innostusta myymälän olkahihnoista. Myös siksi, että ammattisotilaiden esityksissä "entistä" ei vielä ole olemassa. Ja tällaisen vedenjakajan käyttöönotto vaatteiden muodossa vähensi osaa upseereista heidän omien kollegoidensa silmissä.
>>>>Ideoita elämään | NOVATE.RU<<<<
Puhuttiin myös siitä, että jotkut sotilaat sallivat itsensä halveksivan asenteen jo eläkkeellä olevia upseereita kohtaan. Väitetään, että sotilaat alkoivat kutsua tällaisia komentajia "kenraalikersantteiksi" eivätkä edes aina antaneet sotilaallista tervehdystä tapaaessaan reserviupseerin. On totta, että tällaisiin armeijaelämän yksityiskohtiin tulee suhtautua varoen. Koska tällaiset tarinat kuulostavat erittäin epäilyttävältä ja ovat erittäin todennäköisesti apokryfisiä (myöhäistä fiktiota). Tosiasia on, että pidä olkahihnoissa olevaa kuvaa erittäin, hyvin läheisen lähestymisen hetkeen asti vaikeaa, ja sotilaallinen tervehdys annetaan yleensä muutama metri ennen varusmiesten tapaamista olkapäällä olkapäälle.
Aiheen jatkossa lue aiheesta Neuvostoliiton sotilaiden merkkejä ja taikauskoajoiden piti pitää heidät poissa haitalta.
Lähde: https://novate.ru/blogs/031121/61122/