Kerran ilmestynyt Kalashnikov-rynnäkkökivääri varjossi melkein kaikkia muita kotimaisia käsiaseiden kehitystä yli puolen vuosisadan ajan. Mutta kerran Neuvostoliitossa he yrittivät tehdä vaihtoehtoisen konekiväärin armeijan tarpeisiin, mukaan lukien bullpup-asettelujärjestelmän perusteella. Kirkkain yritys tällä alalla oli German Korobov, joka aloitti suunnittelutoimintansa Tulassa vuonna 1939.
Kalashnikov-rynnäkkökiväärien lisäksi Neuvostoliitossa luotiin monia muita kehityshankkeita. Yksikään heistä ei kuitenkaan voinut työntää legendaarista AK: ta, vaikka se olisikin paras useissa ominaisuuksissa. Ja kaikki koska Kalashnikov luotiin aseistamaan luonnosarmeija. Vain 2-3 vuotta palvelevien varusmiesten pääaseen olisi pitänyt olla mahdollisimman yksinkertainen, luotettava ja samalla varsin tehokas. Siitä huolimatta lukuisat kokeelliset kehitystyöt vaikuttivat muun muassa AK-perheen jatkokehitykseen.
1. TKB-408-2
German Korobov pohti bullpup-layoutin etuja jo 1940-luvulla toisen maailmansodan aikana. Vuonna 1946 syntyneestä TKB-408-2-konepistoolista tuli suunnittelijan henkisen toiminnan hedelmä. Rohkea Tula-käsittely jopa osallistui samaan kilpailuun Kalashnikov-rynnäkkökiväärillä. Suunnittelukomissio ja armeijan edustajat olivat kuitenkin kiinnostuneita Korobovin visiosta, mutta suosivat kuitenkin perinteisempää ulkoasua.
>>>>Ideoita elämään | NOVATE.RU<<<<
2. TKB-517
1950-luvulla saksalainen Aleksandrovich siirtyi pois työstä bullpup-asettelun kanssa ja siirtyi perinteisiin asesuunnitteluvaihtoehtoihin. Tuloksena osoittautui, että TKB-517:stä luotiin näyte, joka oli lähes kaksi kertaa parempi kuin AK niin tärkeässä parametrissa kuin tulitarkkuus. Muiden parametrien mukaan TKB-517 oli kuitenkin joko huonompi tai ei eronnut ollenkaan AK: sta. Siksi näytteen oli määrä jäädä kokeelliseksi.
3. TKB-022
Saksalaisen Korobovin silmiinpistävin työ oli TKB-022-rynnäkkökivääri, joka syntyi 1960-luvulla ja loi perustan koko perheelle kokeellisille bullpup-rynnäkkökiväärille. Tulevaisuudessa ilmestyi 4 muuta mallia erilaisilla muutoksilla. Useista mielenkiintoisista ratkaisuista huolimatta TKB-022 ja sen "lapset" osoittautuivat teknisesti liian monimutkaisiksi. Tula otti kuitenkin saksalaisen Aleksandrovichin hankkiman kokemuksen huomioon ja käytti sitä jatkokehityksessä 1980- ja 1990-luvuilla.
Aiheen jatkossa lue aiheesta "Superkalashnikov" erikoisjoukoille ja tiedustelupalveluille: kuinka AK-12:ta parannettiin verrattuna edeltäjäänsä.
Lähde: https://novate.ru/blogs/201221/61608/