Jättimäisestä BR-17-tykistä tuli yksi sellaisista kotimaisista aseista, joilla ei ollut aikaa aloittaa sotaa. Aseen näkymät olivat valtavat, mutta käytännössä kaikki ei mennyt niin sujuvasti kuin haluaisimme. Mihin siis valtava Neuvostoliiton tykki pystyi, mistä se tuli ja miten sen kohtalo kehittyi toisen maailmansodan aikana?
Vuonna 1938 länsimaisten demokratioiden ja Kolmannen valtakunnan välillä solmittiin Münchenin sopimus, jonka seurauksena Tšekkoslovakia liitettiin natseihin. Tuolloin maahan keskittyi vaikuttava teollisuustuotanto. Mitä maksoi vain koneenrakennuskonserni "Skoda", joka harjoitti myös aseiden ja sotatarvikkeiden tuotantoa. Kehitetty "Skoda" ja tykistöjärjestelmät. Vuonna 1939 Neuvostoliitto solmi sopimuksen Valtakunnan kanssa ja Molotov-Ribbentrop-sopimus solmittiin.
Sotaa edeltävänä tauon aikana kauppa jatkui, myös tekniikan alalla. Neuvostoliitto osti Skoda-konsernilta tekniset asiakirjat ja näytteet kahdelle raskaalle tykistöjärjestelmälle. Ensimmäinen on 210 mm: n tykki. Toinen on 305 mm: n tykki. Jatkossa nämä järjestelmät saavat tuotantoon Br-17- ja Br-18-indeksit. Oletettiin, että molemmat järjestelmät kyllästävät akut ennen uuden sodan alkamista. Näin ei kuitenkaan koskaan tapahtunut.
>>>>Ideoita elämään | NOVATE.RU<<<<
Vuoteen 1941 mennessä puna-armeijalla oli 8 valmiita 210 mm: n tykkiä vuoden 1939 mallista Br-17. Etuosan epävakauden ja jatkuvan vetäytymisen vuoksi komento päätti kuitenkin olla ottamatta riskiä uusien superraskaiden aseiden asettamisesta eteen. Ongelmana oli myös se, että he eivät kyenneet valmistamaan tarpeeksi ammuksia Br-17:ään. Niinpä ase makasi Isänmaan roskakorissa vuoteen 1944 asti, kunnes se kuitenkin lähetettiin rintamalle. Br-17 jaettiin yhden tykistörykmentin 4 patterin kesken, kummassakin 2, vahvistimeksi 152 mm: n kaliiperin Br-2-tykeille.
Taisteluasennossa 210 mm: n Br-17-ase painoi 44 tonnia. Aseen tulinopeus oli 0,5 laukausta minuutissa. Ase ampui pääasiassa räjähdysherkillä ammuksilla 53-F-643, jotka painoivat 133 kg. Tällaisten ammusten alkunopeudella 800 m / s tykistöjärjestelmä voisi heittää ammuksen 28 km: n etäisyydelle. Nykyään muutama jäljellä oleva Br-17-ase on nähtävissä Pietarin, Moskovan, Permin ja Verkhnyaya Pyshman museoissa.
Jos haluat tietää vielä mielenkiintoisempia asioita, sinun kannattaa lukea niistä miksi yleensä keskinkertainen Airacobra itärintamalla on tullut keskeinen lentokone.
Lähde: https://novate.ru/blogs/100122/61805/