Tämä saattaa tuntua yllättävältä nykyaikaiselle sukupolvelle, mutta Neuvostoliiton ihmiselle riitti, että taskussaan oli 3 kopekkaa esimerkiksi soodan ostamiseen. Eikä vain hänen... Mitä muuta voisi olla sallittua 2-3 kopeikalla noina vuosina?
1. Neuvostoliiton virvoitusjuomat
Useista Neuvostoliiton aikakaudelle ominaisista myönteisistä ilmiöistä voidaan mainita edulliset hinnat. Viimeksi mainittuja valvottiin valtion tasolla. Siksi kansalaisilla oli mahdollisuus suunnitella kulujaan jo ennen palkan saamista ja jopa varata rahaa ostaakseen tämän tai tuon. Kyllä, he säästivät vuosia huonekaluihin tai autoon. Mutta koko tämän pitkän ajan väestö oli täysin varma siitä, että tämän tuotteen hinta ei muutu ylöspäin. Samat tavarat maksavat kuitenkin eri tavalla suuren maan alueilla.
Ja vielä: mitä tavaroita neuvostovaltion kansalaisilla oli varaa kolmella kopeikalla? Kyllä, jopa herkullisia alkoholittomia juomia. Esimerkiksi mandariinisiirappia tai kvassia tynnyristä. Ja 3 kopeikalla sai ostaa lasillisen soodaa siirapin kera. Äärimmäisessä helteessä tällaiset juomien hinnat auttoivat melkoisesti kansalaisia, erityisesti opiskelijoita, joilla oli jo jokainen penni tilillään.
Vanhempi sukupolvi, joka sattui elämään Neuvostoliiton aikana, muistaa kaduille sijoitetut soodakoneet. Nämä laitteet toimitettiin kolikon vastaanottajalla 3 kopeikka kolikoita varten.
On syytä huomata, että kohtuuhintaisuudesta huolimatta näissä koneissa oli valittavana hiilihapotettua vettä. Siksi jokaisella Neuvostoliiton kansalaisella oli mahdollisuus juoda juomaa, jota hän maistui parhaiten.
Mitä kvassiin tulee, 3 kopeikalla sai ostaa pienen lasin tätä juomaa. Muuten, ne, jotka ovat kokeilleet Neuvostoliiton kvassia, väittävät, että sen maku on verrattomasti parempi kuin nykyaikaiset analogit. Nykyään ostaisimme sitä kaupoista jo muovipulloihin pullotettuna. Ja Neuvostoliitossa kvassia myytiin suoraan tynnyristä, joka sijaitsi kaduilla. Ohikulkijat, joita jano piinasivat, lähestyivät tynnyriä, maksoivat 3 kopekkaa ja joivat pienen lasillisen kvassia. Ja ne, jotka ostivat tämän juoman ei yksin itselleen, vaan koko perheelle, lähestyivät tynnyriä tölkeillä käsissään. Neuvostoliiton kahviloissa ja koulujen ruokaloissa tee maksoi 3 kopekkaa.
2. Ja mitä muuta?
Sanomalehtiä myytiin 3 kopeikalla. Ja tällä rahalla voisi ostaa 18 arkin kouluvihkon. Raitiovaunulipun ostamiseen riitti myös 3 kopekkaa.
Huomionarvoista on, että joukkoliikenteessä oli tuolloin varmasti paikalla lennonjohtajia, joiden tehtäviin kuului matkustajien maksujen valvonta. Ne, jotka syystä tai toisesta yrittivät ajaa raitiovaunua ilmaiseksi, tuomittiin välittömästi sakkoihin tai toimitettiin poliisiasemalle.
Neuvostoliiton perheet suhtautuivat koulujen paperitarvikkeiden tarjoamiseen suurella vastuulla lapsista. Lisäksi nämä tavarat olivat melko halpoja. Joten mikä tahansa 18 arkin kouluvihko maksoi 3 kopekkaa riippumatta siitä, oliko se häkissä vai jonossa. Ne eivät eronneet väriltään eikä niissä ollut värikkäitä kuvia. Ja toinen Neuvostoliiton muistikirjojen ominaisuus voidaan kutsua blottereiden läsnäoloksi.
>>>>Ideoita elämään | NOVATE.RU<<<<
Tässä on syytä mainita erikseen neuvostoajan koulumuistikirjojen takaosasta. Maan johdon kannalta erittäin hyödyllistä nuoremman sukupolven tiedot painettiin siihen. Esimerkiksi kansallislaulun teksti. Tai kertolaskusäännöt, Pythagoraan taulukko jne. Ja voit myös lukea pioneerien valat Neuvostoliiton kouluvihkon takaa. Kyllä, kyllä, jokaisen tuon aikakauden opiskelijan oli pakko tuntea ne.
Nykyään saamme kaiken tiedon Internetistä. Ja Neuvostoliitossa he eivät voineet edes haaveilla sellaisesta ihmeestä. Neuvostoliiton kansa sai viimeisimmät uutiset sanomalehdistä. Tuotteita oli saatavilla, ja vain 3 kopeikalla henkilö sai tietoa alueen ja maan tapahtumista. Kioskeista tällä hinnalla voit ostaa esimerkiksi painettuja julkaisuja:
• "Totuus";
• "työvoima";
• "TVNZ";
• Izvestia»
jne.
3. Vain 2 sentillä...
Mutta älä usko, että 3 kopekan hinta oli alin baari. Vielä halvempi - vain 2 kopekkaa - maksoi Neuvostoliiton ihmiselle keskustelu maksupuhelimessa. Samalla rahalla voit ostaa sarjan silmukoita ja koukkuja (jopa 10 paria!). Sähkön maksutariffi 1 kW / h niissä taloissa, joissa käytettiin sähköliesiä, oli myös 2 kopekkaa. Ja apteekista tällä rahalla voit ostaa 10 tablettia glukoosia tai kaliumpermanganaattia.
Joten vaikkakaan ei globaaleja, mutta silti kiireellisiä tarpeita ratkaistiin Neuvostoliitossa 2 ja 3 kopeikalla.
Lähde: https://novate.ru/blogs/030222/62049/