Tähän mennessä Leningradissa valmistettu Baltiets-pistooli on yksi harvinaisimmista esimerkkeistä Neuvostoliiton ampuma-aseista. Se luotiin lupaavasti korvaamaan legendaarisen TT-pistoolin. Jokin Baltiyettien historiassa meni kuitenkin pieleen, eikä tämä ase päässyt lopulta massatuotantoon. Mitä tapahtui?
Tula Tokarev eli Pistol vuodelta 1933 oli ensimmäinen itselataava kotipistooli, joka oli suunniteltu puna-armeijan ja sisäisten elinten tarpeisiin. Ensinnäkin TT oli juuri armeijan pistooli. Kehitettäessä panos asetettiin aseiden suureen tehoon, alhaisiin kustannuksiin, tuotannon helppouteen, jotta saavutettaisiin maksimaalinen levikki mahdollisimman lyhyessä ajassa. Tietysti TT: ssä oli erityisiä puutteita, joista monet johtuivat suoraan kehitysvauhdista ja Neuvostoliiton nuorten asekoulujen kokemuksen puutteesta.
Yksi TT: n vakavimmista puutteista ilmeni selvästi talvivihoissa itärintamalla vuosina 1941-1942. Erittäin alhaisissa lämpötiloissa (-30 C ja alle) kävi ilmi, että Tula Tokarevin osilla on tapana jäätyä. Sitten yhdessä bolshevikkien liittovaltion kommunistisen puolueen Leningradin aluekomitean kokouksessa kontra-amiraali Juri Fedorovich Rall esitti ehdotuksen luotettavamman pistoolin kehittämiseksi armeijan ja laivaston komentohenkilöstölle. Tämä tehtävä uskottiin Leningradin tehtaalle nro 181.
Uusi pistooli perustui saksalaiseen Walther PP: hen, joka yleensä suoriutui hyvin ankarassa "venäläisessä talvessa". Uuden pistoolin luonnokset loivat tehtaan pääsuunnittelija Egorov ja teknikot Bogdanov. Ase muutettiin Neuvostoliiton patruunan alle, jonka kaliiperi oli 7,62x25 mm TT. Varaosat ensimmäisiin 15 kokeelliseen pistooliin, lempinimeltään "Baltiets", valmistettiin käsin vanhempien käsityöläisten V. Fokina A. Baturina A. Vizzhalova. Ensimmäinen näyte koottiin maaliskuussa 1942. Asekokeet -30 asteen lämpötilassa suoritettiin erityisessä työpajassa.
>>>>Ideoita elämään | NOVATE.RU<<<<
Yleisesti ottaen Baltiets osoitti parasta suorituskykyään äärimmäisissä kylmissä olosuhteissa, ylittäen huomattavasti TT: n useissa parametreissa. Ainoa todellinen ongelma uudessa aseessa oli, että se tuli erittäin raskaasta - 1,1 kg. Tästä syystä piippua jouduttiin hieman lyhentämään. Kuitenkin sen jälkeenkin Leningrad-pistooli osoitti hyvää tarkkuutta ja ampumaetäisyyttä, ja sen automatiikka toimi moitteettomasti kaikissa olosuhteissa.
Pistoolin massatuotantoa ei ollut mahdollista perustaa Leningradin saarron olosuhteissa. Lopulta vain 14 pistoolia koottiin. Viidestä kopiosta tuli myöhemmin palkintoja korkeimman tason Neuvostoliiton upseereille ja puoluejohtajille. TT: tä ei ollut mahdollista vaihtaa sodan aikana. Tämä tapahtuu vain Makarov-pistoolin tullessa.
Aiheen jatkossa lue aiheesta ase "Boa": miksi hän ei todellakaan voi korvata legendaarista "Makarovia".
Lähde: https://novate.ru/blogs/120422/62698/