Minulla on pieni dacha kaupungin ulkopuolella. Talvella käyn siellä joka viikonloppu. Yritän purkaa vanhat asiat ja heittää kaikki roskat. Joka kerta kun tuon mukanani uusia kalusteita virkistämään huoneiden ulkonäköä.
Yritän tehdä kaikki tehtävät talvella. Loppujen lopuksi kesä ei ole ollenkaan ennen. Sinun täytyy istuttaa puutarha, kastella sitä säännöllisesti ja päästä eroon rikkaruohoista. On parempi ratkaista kaikki ongelmat etukäteen, jotta ei hämmentäisi ennen kesäkauden alkua.
Talvella kylässäni sataa paljon lunta. Ainoastaan päätie on puhdistettu lumipaloista. Mutta kesäasukkaat itse ovat vastuussa sivuosista. Joka kerta minun on tehtävä oma polku pihastani päätielle.
En pelkää kovaa työtä!
Talvella tulen dachaan, tartun heti lapioon ja aloin heittää lunta. Kuka muu paitsi minä huolehtii tilauksesta sivustolla?
Luonnollisesti tyhjennän vain alueeni, en koko kadua. Loppujen lopuksi kukaan ei tule kylään autolla. Ja vain minun on vastattava tien puhtaudesta.
Naapurin röyhkeys iski paikan päällä
Pari viikkoa sitten menin taas dachaan. Vain paljon lunta satoi ja alue oli puhdistettava uudelleen. Kun olin tehnyt puolet työstä, naapuri tuli luokseni kadun päästä. Aluksi hän tervehti kohteliaasti ja sitten antoi outon lausunnon.
-Puhdistat polkua sivustollesi? Ja nyt, selvitä se meille! Mieheni ja minä emme myöskään ole kovin mukavia kävellä kapeaa polkua pitkin!
Ennen sitä olin toistuvasti kohdannut naapurin epäkohteliaisuutta ja röyhkeyttä. Mutta tällainen lausunto yksinkertaisesti ylitti kaikki hyväksyttävät rajat. Kyllästyin pidättelemään ja päätin vastata vihdoin naapurilleni:
-Kerro miksi minun täytyy puhdistaa tie sinulle? Tuntuuko sinusta epämukavalta kävelemällä kapeaa polkua pitkin? Joten mikä on ongelma? Tartu lapioihisi ja pääse töihin! En palkannut sinua tänne. Minulla on myös paljon tärkeitä asioita!
Naapuri teki tyytymättömät kasvot eikä sanonut sanaakaan. Hän vain kääntyi hiljaisuudessa ympäriinsä kohti kotiaan.
Tapasin naapurin jälleen viime viikolla. Vain tällä kertaa hän oli miehensä kanssa. Nainen käveli uhmakkaasti ohitse eikä edes sanonut hei. En myöskään kuullut hänen aviomiehensä tervehdyssanoja.
Ilmeisesti naapurit loukkaantuivat minua äkillisen kieltäytymisen takia. Mutta en usko, että tekisin väärin tässä tilanteessa. Laiskat naapurit eivät koskaan raivanneet tietä pihalleen. Joten miksi minun pitäisi löytää itsestäni voimaa ja tehdä se heidän puolestaan?