Heti sen jälkeen, kun löydettiin potentiaaliero ja sen aiheuttama elektronien (virran) liike, luonnontieteilijät yrittivät ymmärtää, kuinka nämä kaksi sähköistä määrää liittyvät toisiinsa. Monien vuosien ajan italialaiset L. Galvani ja A. Volta eikä ranskalainen tutkija Ampere, koska siihen aikaan kerätyt tiedot olivat riittämättömiä. Ja vasta 1800-luvulla saksalainen luonnontieteilijä Georg Ohm onnistui luomaan yhteyden tutkittavan piirin nykyisen voimakkuuden ja sen liittimiin vaikuttavan jännitteen välille.
Ohmin aukko
Suuri tutkija väitti, että nämä kaksi määrää liittyvät lineaarisesti tiettyyn kertoimeen tutkittavan piirin (johtimen) ominaisuuksien ja ominaisuuksien mukaan. Tämä kerroin määritellään myöhemmin ketjun vastukseksi, ja sen mittausyksikköä kutsutaan Ohmiksi (luonnontieteilijän kunniaksi). Tutkija pääsi tähän löydökseen tekemällä useita kokeita, joista se seurasi:
- eri aineet johtavat virtaa eri tavoin, ja jotkut niistä eivät kulje sitä ollenkaan;
- mitä lähempänä materiaali lähestyy metalleja ominaisuuksiltaan, sitä parempi sen johtokyky;
- jännitteen kasvaessa samasta materiaalista valmistettujen johtimien virta kasvaa suhteellisesti.
Myöhemmin Ohmin laki toimi perustana koko "sähkötekniikaksi" kutsutun teollisuuden kehitykselle.
Ohmin lakiin perustuvat sääntelyasiakirjat
Teknisen ajattelun jatkokehitys johti siihen, että 1900-luvulla kehitettiin ja ilmestyi rakenteita, joihin Ohmin laki liittyi suoraan. Teollisen tuotannon olosuhteissa kehitettiin sääntelykehys, joka säätelee sähköpiirien ja rakenneosien pääparametreja (erityisesti niiden kestävyyttä virralle).
Joten sisään PUE-7 s.1.8.40 määritetään kaapelilinjojen vuotojen mittausolosuhteet (niiden suojakuoren sallittu johtavuus). Ja sisään PTEEP-lauseke 2.7 teollisuus- ja kotitaloussähköasennusten ja -piirien maadoituselementtien vastus on normalisoitu (alla oleva kuva maadoituspiiristä).
Lisäksi näitä arvoja säännellään muissa säädöksissä (julkaisussa GOST R 57190-2016, esim).
G. Ohmin tutkimuksen viimeinen vaihe
Hänen lisätutkimuksensa sähköön liittyvissä kysymyksissä liittyi metallien unipolaariseen johtavuuteen (1830) ja virtalämmitysjohtojen ilmiön tutkimukseen (1829).
Lisäinformaatio: 40-luvulla tiedemies otti esiin akustiikan ongelmat, jotka johtivat erittäin tärkeisiin tuloksiin.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Ohmin löytö mahdollisti ensimmäistä kertaa tarkastella sähkövirran ilmenemismuotoja kvantitatiivisesta näkökulmasta. Se voidaan luokitella tieteellisen tiedon kehityksen kannalta perustavanlaatuiseksi. Lisäksi kaikki myöhemmät teoreettiset laskelmat ja kokeet ovat vakuuttavasti osoittaneet suuren tiedemiehen täydellisen oikeellisuuden.
Myöhemmin tätä lausuntoa alettiin tulkita luonnolakiksi, jonka merkitys on yhtä suuri kuin minä löysin universaalin painovoiman. Newton.