Viime syksynä tutkittuani "omaisuuteni" huolellisesti päädyin siihen tulokseen, ettei olisi haitallista tehdä pieni kosmeettinen korjaus. Minulla ei ollut voimaa eikä aikaa tehdä kaikkea omin käsin, ja siksi aloin lajitella mainoksia. Tämän seurauksena törmäsin ukrainalaiseen rakennusryhmään, joka oli valmis tekemään kaiken nopeasti ja tehokkaasti vaatimattomasta maksusta.
Tavattuani ja keskusteltuani kaikista vivahteista menin rautakauppaan materiaaleja varten. Ja nyt korjaukset ovat alkaneet asunnossani!
Eräänä iltana minut vapautettiin töistä aikaisin. Emäntäni keitti melko runsas illallisen, ja siksi päätimme kohdella Ukrainasta tulevia työntekijöitämme. Huomaan, että pidin heti siitä, miten he tekevät kunnostuksen. Kiittää heitä ja motivoida heitä edelleen hyvään työhön päätettiin kutsua rakentajat pöydälle.
Mikä on pöytä ilman 50 grammaa "pikku valkoista"? Otimme kasan rintaan, aloimme puhua. Keskustelun aikana oli selvää, että ukrainalaiset olivat kateellisia Krimin asukkaille, koska heillä oli onni palata Venäjälle. Työntekijät valittivat, että niemimaan elintaso oli parantunut, mitä ei voida sanoa muualla Ukrainassa.
He myönsivät, että heidän maansa on köyhyyden partaalla. Jopa suurissa kaupungeissa tapahtuu tuhoa, kaikki on likaista, tehtaat eivät käytännössä toimi, normaalin työn löytäminen on hyvin vaikeaa. Lisäksi palkat Ukrainassa ovat niin pieniä, että joskus ei riitä rahaa edes kunnallisista palveluista maksamiseen. Siksi he menivät Moskovaan tavoittelemaan "suurta ruplaa".
Luonnollisesti ihmettelin, miten ukrainalaiset suhtautuvat venäläisiin. Luulin, että he vihasivat meitä, mutta todellisuudessa se meni toisin. Itse asiassa Ukrainan asukkaat ovat melko ystävällisiä, koska olemme edelleen veljeskuntia. Tietenkään ei voi tehdä ilman kateutta, mutta ei ole vihamielisyyttä tai vihaa.
Suurin osa sydämessään olevista ukrainalaisista haaveilee muuttamisesta Venäjälle ja paikallisen kansalaisuuden saamisesta. Tässä suhteessa Donetskin ja Luganskin asukkailla on onni, koska heillä on enemmän mahdollisuuksia tulla venäläisiksi.
Joka päivä meille kerrotaan TV-ruuduilla kuinka Ukraina vihaa Venäjää. Venäjä puolestaan väitti takavarikoineen ja ottavansa Krimin niemimaan pois "aseista", ja pitää nyt krimiläiset pelossa.
Kysyin myös Moskovan palkoista, olivatko häikäilemättömät työnantajat tavanneet työntekijöideni tapaa.
Ukrainalaiset alkoivat heti laulaa kiitosta Moskovalle ihailemaan kuinka puhdas ja kevyt se on täällä. He pitivät myös siitä, että pääkaupungissa on minne kävellä, mitä nähdä, missä rentoutua. Samalla työntekijät huomauttivat, että Kiovassa roskien takia "ei ole minne mitään askelta", ja paikallisviranomaiset sulkevat tämän silmänsä.
Loppujen lopuksi he huomauttivat, että moskovilaiset ovat hyväluontoisia kohti "aukiolta" tulevia kävijöitä. Ukrainalaiset sanoivat, että Venäjällä ollessaan he eivät koskaan joutuneet konfliktitilanteeseen. Johtuuko se siitä, että he ovat todella vastuullisia ja hyviä työntekijöitä?
Sitten aloimme puhua yleisistä aiheista, keskustella musiikista, urheilusta ja niin edelleen. Tämä keskustelu jätti miellyttävän jäljen sieluuni, ja suhtautumistani ukrainalaisiin muuttui parempaan suuntaan. Olemme kaikki ihmisiä!
Kiitos, että luet artikkelin! Jos se ei ole vaikeaa, kiitos kuten 👍 jatilaamalla kanava.